29 november 2006

Alla ühe hobujõu

Teisipäevane trenn Trummis oli uus tase. Halvas mõttes muidugi. Pühapäevane 15km ja esmaspäeva õhtune korvpall oli jalad ära väsitanud aga siiski tundsin enne jooksu, et peaks jõudma. Peale esimest 5km suusaraja ringi tsekkisin ühel lauskmaa osal pulssi: 171. Liiga palju talvise mõnusa trenni kohta. Jäin kohe grupist maha, ei näe mõtet sellisel hullul kimamisel, kellelegi pole vaja midagi ju tõestada. Ja kui me konkurentsitult kõige kiiremini ringe jookseme, teised inimesed-laskesuusatajad ja kergejõustiklased jooksevad meist ikka tunduvalt aeglasemini, siis ma arvan, et me ei ole mitte õigel teel. Vene k öeldakse: dumat nada, ne prõgat. Talvel tuleks teha madala pulsiga (130-140-150 kuidas kellelegi) mahtu hoopis. Võib muidugi olla, et selline kõrge pulss oli eilse tempo juures ainult minul, teistel võis vabalt olla 140 juures aga miskipärast ma seda ei usu. Ega need suusaraja ringid eriti sobilikud mahutrenniks ole, 3 rasket tõusu igal ringil.

Taaskord on hakanud sääre luuümbruse põletik valu tegema, mõlemal jalal korraga, lisaks veel teist nädalat valusad olevad põlved, kokkuvõtteks ei olnud eile mingit jooksumõnu vaid vastik kannatamine läbi valu. Jooksujõudu on ka alla ühe hobujõu.

28 november 2006

Põõsas

Eile õhtul umbes kell 21.50 jõudsin Tondi Selveri juurde autoga. Mõtlesin, kas suundun läbi kesklinna ja kanali või keeran paremale Järvevana pikendusele, et ehk ei ole veel teed kinni pandud. Esimene takistus oli Silberauto juures, jus 1 sõidurida oli juba suletud, ümber pollari saani lasti õnneks Järvevanasse edasi. Jõudsin siis Järvevana ja Tartu mnt ristmikule, kell oli umbes 21.50, sealt lasti ka edukat edasi. Suund edasi Peterburi teele, Majaka rist oli juba kinni pandud, sealt autosid Tartu mnt suunas enam ei lastud. Kiire tankimine Vesse Nestes, Elqoteci tõus oli ka juba ära blokitud eravärvids politsei Totota Corolla, reg nr 701... poolt. Sain ühena viimastest läbi Järvevana ja Peterburi mnt enne nende sulgemist sõita. Korraks telkiis isegi hea tunne, mis olks vähemalt topelt sama kehv olnud, kui oleksin jäänud hr Põõsa tuleku tõttu seisma.

25 november 2006

Hea aasta

Enne Clupp 26 minekut käisin kinos vaatamas filmi Hea aasta (A Good Year). Eelmisest kinoskäigust ongi umbes 2a möödas. Filmiga jäin rahule, 2h head ajaviidet. Russeli-poiss tegi päris hea esituse, silmailu jagus otse-tüüpi meesinimestele samuti, eriti filmi lõpus. Pikemalt ei hakka kirjutama filmist, eks seda teevad mõned osavamad sõnasepad, kasvõi Ain Seppik, Elmar Sepp aga miks ma mitte Evelyn Sepp, kes see nädal pakkus uskumatu väljaütlemise Lart Maari kohta.
Eilne trajektoor (kuni veel meeles on):
Coca-Cola plaza-Englishman Pub-Club26-Bonnie&Clyde-Rock Cafe-Amigo-Karu pubi (vist oli ikka sellenimeline urgas Sauna ja Viru tänava nurgal)

24 november 2006

Negatiivne post

Viimase 2e päevaga on juhtunud liiga palju negatiivseid asju:
*Töövõtja jäi haledalt vahele petmiskatselt, kui lumi oli lõplikult ära sulanud ja tõde tuli välja. Pool päeva pidi nendega riidlema. Esmaspäeva hommikul tulevad aru andma. Väsitav.
*Töövõtja laadis terve hunniku uut materjali utiliseerimiks mineva materjali sekka, kuigi selle uue materjaligagi on raske seis, lihtsalt ei nii palju kui vaja oleks ja seda nad teavad väga hästi. Kuidas saab sellistel üldse ISO-sertifikaat olla?? Arusaamatu.
*Kutt kallas eile veini uue (3 päeva vana) rüperaali peale, loodetavasti raal ikka veel töötab. Masendav.
*Plikal pandi täna bussis seljakotist mobla pihta (eelmisest analoogsest seigast oligi juba mitu kuud möödas aga mõni ikka ei õpi). Kohutav.
*Täna kuulsin, et hea hinnaga ruuterit ei saagi. Sõnu ei jagu.
*Ise olen ka teist päeva täitsa väsinud, kuigi pole sportinud ja maganud enamvähem korralikult.

Juua tahaks. Ootan õhtut

23 november 2006

Sport on ebatervislik

Teisipäevane ühistrenn möödus raskelt. Tempo oli veidi rahulikum, nii 5:10 min/km aga enesetunne oli terve päev kehv, väsimus oli sees vähese une tõttu, vasaku jala põlves oli mingi kaootiline valu ja sama jala sääreluu ümbert samuti.

Eile paistsin korvpalli platsil silma. Kahjuks ainult sellega, et tegin hulgaliselt korvalt möödaviskeid ja muud tehnilist praaki. Ühe valusa puuka parema jala reielihasele sain ka. Kuna mõlemad minimatšid võitsime minu "pingutusest" hoolimata, siis olin täiesti ära teeninud 2 õlut kodus. Aga et asi kindel on, realiseerisin 2 õllet veel :)

20 november 2006

Palju õnne Grete



palju õnne Grete sulle esimese sünnipäeva puhul.

19 november 2006

Dingo

Just tellisin endale Laseringist Dingo plaadi 20 Suosikkia 175 kr-ga, kätte saab 10-30 päeva jooksul. Enamus peaksid olema lahedad lood.

16 november 2006

Kuidas tegelikult trnerofka meil on

Saabumine treeningbaasi. Nobedalt riiete vahetus, vahepeal repliikide vahetus.
Kell 17.58 saabub M jooksuga, astub majja sisse. Veel jõuab teha mõned venitusliigutused ja käpikud sõrmeotsa suruda. Kell 18 stardib multivõistkond jooksurajale, maja nurgas lüüakse pulsimeetriga varustatet kell käima. 3 sirget esimese tõusuni, milleks on Hobukas, mööduvad päevapoliitilistel teemadel lobisedes, nagu Kofi Annani võimalik jätkamine ÜRO peasekretäri rollis või siis kummast soost oli ikkagi Sipsik, esialgu jaksavad veel kõik aktiivselt lobiseda, samas mingit turuvarblaste jutuvadinat ka pole olnd. Esimese tõusu alguses vahetub teema tirimise peale, kes esimesena mäkke jõuab jne, üldtreengu teemadel ühesõnaga. Glehni pargis kroku juurde jõudes hakakb esimene 2,5km ring, kohe lisatakse tempot, reeglina jutt vaibub veidi. Mäe otsas tahaks juba õhku ahmida ja lõõtsa vahetada aga ei lasta. Sama tempoga möödub esimene ring, teine ring on arusaamatul kombel 10-20sek kiirem kui esimene. Enam suurt ei räägita, sõnad ei soostu suust väljuma. Kolmas ring on tavaliselt kõige kiirem, ainuke lootus on jõuda lõpuni joosta. Mis nendega juhtub, kes grupist maha jäävad, pajatan kohe. Neljas ring on taastumine, juba jõuab kõik kogunenud mõtted orienteerumisest ja üldkehalisest ettevalmistumisest õllega või ilma lagedale tuua, suu on taas rääkimisvõimeline. Peale neljandat ringi suund mäest alla, Hobukas on allasuunas palju meelsamini läbitav muide. Enne majani jõudmist hüüab M teede ristumiskohas, vahetult enne "Anna teed" märki tsau ning grupp sportlasi suundub majja. Maja nurgas seisatab kella. Nüüd siis sellest, mis nendega juhtub, kes otsustavad grupist maha jääda ja rahulikuma tempoga joosta. Kui tegemist ei ole just hüppeliigese, põlve või mõne muu tõsise vigastusega, nagu P-ga viimati ühel laskumisel juhtus, päris rõve raksatus oli isegi kuulda, siis need mahajääjad peavad kõigi seljad vedela seebiga dushiruumis puhtaks pesema. Senimaani pole keegi soostunud maha jääma...

15 november 2006

Ühe hooaja kokkuvõte

Vesa Taanila (tema blogi olen juba mõnda aega lugenud, sissekandeid on vähe aga sõnaseadmise kvaliteet kaalub kvantiteedi ülesse), kes on muidu üsna tugev orienteeruja, kirjutab enda kodulehel eelmisest hooajast:

Kausianalyysi 2006 – Missä mentiin metsään?

Vuosi sitten perinteisiä pylväitä ruutupaperille rustaillessa optimismi kukoisti ja jääkaapin oveen naulittiin teesit, joilla menestys olisi tuleva, jälleen kerran. Göteborgin talvesta oli tarkoitus ottaa kaikki irti ja palata kotisuomeen kesän alussa ennennäkemättömässä kunnossa. Uusi harjoitusympäristö motivoikin ennätysmäisen lyhyen rospuuttokauden jälkeen saman tien varsin kurinalaiseen ja tehokkaaseen harjoitteluun. Ruotsalaiseen tyyliin maanantaisin jumpattiin ja sählättiin, tiistaisin vedeltiin intervalleja, keskiviikkoaamuisin distanssia, torstaisin viriteltiin otsalamppua ja viikonloppuisin sitten taas snabbdistanssia ja distanssia. Tähän selkään piti sitten tietenkin tehdä ne omat reenit. Marraskuun pimeinä ja sateisina viikkoina harjoittelun päämäärätkin alkoivat pikkuhiljaa kirkastua, seuranvaihdon myötä tavoitteiksi kirjattiin maajoukkuepaikka, suurviestivoitto ja SM-mitali.

Lähtökohdat kauteen olivatkin varsin herkulliset. Ruotsin länsirannikolle ei pysyvää lumipeitettä ollut tullut vuosikymmeniin, loistavat harjoitusmaastot lähestulkoon kotiovelta ja motivoivaa harjoitusseuraa oli aina saatavilla. Toinen nilkka oli toki harjoituskauteen lähtiessä täysin soirossa, mutta vinkuvien nilkkatukien avulla kaiken oli tarkoitus onnistua ongelmitta. Ensimmäisen kerran metsään mentiinkin jo hyvissä ajoin ennen joulua, kun uuteen rytmiin totuttelu oli edelleen vaiheessa. Yhteisharjoituksissa ei tulokkaan pää luonnollisestikaan kestänyt vaan lähestulkoon aina mentiin kovaa, suunnattoman kovaa, näyttämisenhalun siivittämänä. Tosiasia, että uuden seuran miehistä lähestulkoon jokainen liikahti kovalla alustalla kovaa ei saanut haitata, vaan aina oli pysyttävä mukana, mielellään edellä. Lisäksi oli luonnollisesti harjoiteltava eniten ja harjoituksista ei saanut tinkiä jos jalat vain väsymykseltä kantoivat. Vähitellen oma rytmi harjoitteluun kuitenkin löytyi omat kantapäät vilkkuivatkin yhä useammin kärkiletkoissa suunnistajien törmäillessä intervalliharjoituksissaan Delsjön ahtaalla ulkoilutiellä. Talven harjoittelu kokonaisuudessaan vaikuttikin omaan silmään ja ehkä jopa ulospäin olleen varsin mallillaan. Koko ajan mentiin tosiasiassa limiteillä ja liian usein niiden yläpuolella. Eräs omaan päähän takomani totuus harjoittelussa ja harjoittelulla jatkuvasti kilpailemisesta oli kuitenkin unohtunut hyvän aikaa sitten. Vähempikin olisi riittänyt ja silloin jälki olisi ollut varmasti parempaa. Nyt pitkiltä lenkeiltä raahauduttiin liian usein puolikuolleena kotiovelle ja seuraavana päivänä mentiin taas uudestaan kovaa. Tiistain soppalautasen ääreen tultiin harvemmin vetrein lihaksin. Palautuminen yksittäisistä harjoituksista oli mitä oli ja väsyneenä mentiin aina vaan eteenpäin. Joskus jatkuva harjoitusväsymys konkretisoitui harjoituksissa, mutta useimmiten väsymykseen ei kuitenkaan reagoinut, kulku oli kuitenkin usein varsin kohtuullinen vaikka elimistö olikin kaukana tuoreesta. Väliin sattunut pöljä päivä käsittämättömän kulun kera valoi sitten uskoa oikeasta suunnasta.

Edellisestä huolimatta olotila talven harjoituksissa oli siis kuitenkin yleensä varsin hyvä. Kommentit ”kändes bra” ja ”kanon” löytyvätkin harjoituspäiväkirjan lehdiltä tiiviillä frekvenssillä. Kevään koittaessa kaikki olikin ulospäin varsin mallillaan. Kilpailukautta odoteltiin vesi kielellä, olihan koko talvi vedettykin varsin kilpailunomaista reeniä. Tammikuussa Göteborgiin satanut lumipeite ei ottanut sulaakseen ennen maaliskuun loppua mikä teki talven harjoittelusta jos mahdollista entistäkin rankempaa. Maastossahan oli kuitenkin harjoiteltava jatkuvasti, niinhän kaikki seudulla olivat tottuneet tekemään ja siellähän allekirjoittanutkin kulki letkan mukana päivästä ja viikosta toiseen. Sukset odottelivat narikassa kotisuomessa, vaikka hiihtokelit olivatkin kohdillaan. Mitäs sitä hiihtämään kun juoksemaankin pääsee. Maaliskuun harjoitusluvut kertovat paljon 78 tuntia, joista 19 mentiin kovaa. Spring Cupissa sankarin viittaa pakotettiin hartioille ja kaikki näytti hyvälle. Miksei toisaalta olisi näyttänyt, oli vedetty kovaa kuukausitolkulla ja kulku oli kohdillaan. Usko menon parantumiseen oli yhä korkealla, vielähän ei oltu herkistelty sekuntiakaan. Tosiasiassa maalit rapisivat jo tässä vaiheessa umpiruosteisesta pohjasta, joka vain odotti että nastari puhkaisisi siihen lopulta miehenmentävän reiän.

Huhtikuu ja kilpailukausi käynnistyi mukavissa merkeissä. Lisää reeniä koneeseen, kun kerran tuntuu kestävän. Parin mahatautipäivän ansiosta homma pysyi vielä jotenkuten puikoissa. Pääsiäisviikonloppuna kroppa ei kuitenkaan ottanut toipuakseen perjantain kilpailurykäisystä. Mitään kunnon palautteluahan ei edelleenkään sallittu ennen eikä jälkeen kilpailun. Elitserien-avauksessa jalat olivat tyhjät kuin kaivo saharassa, mutta hieman kevyemmän ohjelman ansiosta EM-katsastuksiin löytyi kohtuullinen kulku. Olotila lähtöviivalla ei kuitenkaan ollut enää yhtä luottavainen kuin harjoituksissa pari kolme viikkoa aikaisemmin, jotain oli pielessä. Kovapohjaisessa maastossa pystyi kuitenkin polkemaan kohtuullisella menestyksellä. Seurajohdon luottamus kantoi Tiomilaan ankkuriosuuden verran. Edelleen tasaisella ja kovapohjaisella vauhti oli varsin tyydyttävää, mutta ei kärkiletkan muutkaan miehet huippukunnossa olleet.

Tässä vaiheessa pelin olisi voinut puhaltaa poikki ja hakea vielä oikeea suuntaa, mutta eihän menestyksen hetkellä tahtia voi suinkaan hellittää. Toukokuussa ralli jatkui varsin kovana ja kun mukaan laskettiin vielä kilpailemisesta ja matkustuksesta johtunut lisärasitus ei palautuminen enää onnistunut varsinkaan kun sitä ei edes mietitty. Oli vain lyötävä lisää vettä myllyyn. Toukokuinen Nordic Meeting kuvastaa hyvin tilannetta: Sprintistä helpohkosti voitto ja luottamus omiin kykyihin jälleen korkeampiin sfääreihin, seuraavan päivän keskimatkalla menestyksettömyyden kykeni laittamaan vielä virheiden piikkiin, vaikka tosiasiassa palautuminen lyhyestä sprinttirykäisystä ei pohjan pehmetessä enää onnistunut. Normaalimatkan taaperrus olikin enää säälittävää yritystä pelastaa uppoava laiva äyskäröimällä pois sisäänvuotanutta vettä. Koko toukokuuta leimasikin kasvava epävarmuus omasta fysiikasta ja huonojen päivien lisääntyminen kalenterissa.

Koitti paluu Suomeen, SM-sprintissä kulku oli kaikkea muuta kuin hyvää, mutta sijoitus oli kuitenkin sen verran kohtuullinen, jotta vieläkään usko itseen ei päässyt romahtamaan. Kesäkuun alussa Säkylän leirillä arkkuun naulailtiin sitten viimeisiä nauloja. Kovaa ja paljon, loppuunpalanutta kynttilää poltettiin vielä kerran molemmista päistä. Tämän reissun jälkeen ei enää noustukaan pinnalle kuin pariin otteeseen haukkaamaan nopeasti happea. Jukola piti suuren uhon voimalla voittaa, mutta koko Ruotsin länsirannikkohan oli käytännöllisesti katsoen montussa. Kovaahan kaikki olivat vetäneet koko talven ja Tiomilassa oltiin odotetusti kunnossa. Tulos olikin jälkikäteen katsoen odotetunlainen. Tämän jälkeen alkoi sarja projekteja, joilla haettiin vielä hetkellistä tärkeiden kilpailujen edellyttämää suorituskykyä. Kaikki pelastusveneetkin tuntuivat jo vuotavan kun suunta oli alamäkeen, tietä ylös ei enää ollut, pohja oli pettänyt. Kainuun MM-katsastuksissa tulostaulu näytti jälleen paremmalta mitä totuus edellytti. Katsastusten pitkän matkan yleisörastilta muistan edelleen sanat: ”Nää miehet ei enää tuu”. Tanskan MM-katsastuksiin lähtiessä luottamus itseen oli jo varsin vähissä, uskottelin itselleni että tavoitteet oli jo saavutettu kun kerran täällä oltiin. Kilpailut menivät sen mukaisesti. Ei mihinkään. Takareisi sentään vihoitteli sen verran ankarasti, että syyt voitiin heitellä edelleen muualle. Turha on kuitenkaan itkeä katkennutta airoa kun veneen pohjassa on jo reikä.

Vielä kerran matka suuntautui kuitenkin harjoitusleirille. Rukalta oli tarkoitus hakea vauhtia Opiskelijoiden MM-kilpailuihin ja syksyn SM:iin. Kroppa oli kuitenkin pumpattu kesän mittaan jo niin tyhjäksi, ettei harjoittelusta liiemmin saanut irti. Yksi kova harjoitus ja mies oli aivan rikki. Seuraavana päivänä hajosi sentään nilkka ja asia konkretisoitui. Jälleen kerran yhteenlaskettiin 1+1=3 ja viimeisen pelastusrenkaan avulla oli tarkoitus kellua Slovakian kilpailuihin. Pitkä lenkki Oulangan kansallispuistossa leirin päätteeksi ja mies oli jälleen kerran aivan niitissä. Syvemmällä kuin koskaan koko kauden aikana tähän mennessä.

Tuli opiskelijoiden MM-kilpailut ja jalkapohja osoitti jälleen kerran kohti taivasta. Uponnut laiva löysi asentonsa syvällä pohjassa. Peli oli puhallettava poikki. Onneksi nilkka hajosi tuolloin ja loppusyksyn vääjäämättömän pitkä alamäki päättyi leikkaussaliin.

Ull trenerofka

Eilne trenerofka oli kõike muud kui mee lakkumine. 12,1 km ajaga 59:36, max pulss 181, keskm 168. Ilmne vastandumine kõikidele tunnustatud treeningmetoodikatele. Muidu vast ei olekski tempo nii kõrgeks läinud kui P poleks üritanud M-le järgi joosta, kes omakorda tõmbas päris hea hooga. Alguses sai rajal juttugi aetud aga tempo mõjus ilmselt kõigile ja juttu jäi aina vähemaks. Ullumeelne tirimine, ma ütlen. Loodetavasti joostakse järgmine kord mõistliku tempoga.

14 november 2006

Puhas mõnu

Eile õhtul käisin Soku hallis korvpalli mängimas, viimati põrgatasin saalis palli 23 jaanuar. Iga algus on raske, täna on muidugi veel raskem, selga on valus ja jalad valutavad, seega puhas mõnu sportimisest. Täna õhtul umbes tunniajane tirimine klubikaaslastega, õhtul saab ilmselt keele vestile.

Eile toodi mulle tööle uus monitor ka, Samsungi 20" SyncMaster 205BW. Exceliga on hea tööd teha, kõik mahub ekraanile ära aga netis surfamiseks pole ta just parim variant, resolutsioon on 1680x1050. Silmad on juba praegu krõllis.

10 november 2006

Eksistentsiaalsed küsimused

On mõned küsimused siin elus, millele ma ei oska kohe kuidagi vastust leida. Paar-kolm, mis kohe meelde tulevad, oleksid järgmised:

- Mismoodi saab moos ikkagi lutsukommi sisse?
- Kuidas loomad öösel pimedas metsas liiguvad? See küsimus turgatas pähe mul esmaspäeva hommikul, kui hakkasin veel pimedas tööle sõitma ja 50m enne autot hüppasid 2 kitse teele ja kallasid metsa edasi. Kuidas nad ikkagi liikuda saavad, inimestel on ju vaja otsalampi vms. Kas neil on nägemine muus valgusespektris?
- Kuidas ikkagi kreem nahasisse saab ja mis siis edasi juhtub? Kui näiteks määrida nahale jalakreemi, siis peaks see kreem nahka imenduma. Kuidas oskab kreem sinna nahka imenduda? Mis saab kreemist edasi, kui ta on mingil kummalisel moel naha alla saanud? Haihtub laiali? Laguneb molekulideks? Mis seda põhjustab? Mis kujul on seesama kreem naha all kui naha peal on tegemist valge poolvedela moodustisega?

Basso

Täna käisin Bassos söömas. Päevapastaks oli kanapenne juustukastmes, nämma ma ütleksin. Kuna tavalise päevaprae portsjon on Bassos ikka arulagedalt väike, siis olengi seal söömas käinud ainult siis kui päevapastaks on kana, lõhe vms penne. Iga päev tulevad päevapakkumised meilile, mõnikord küll alles peale 12-st aga hea on teada, mida pakutakse, ei pea huupi valima. Margitil oli täna seal viimane tööpäev. Ta on mu lemmik klienditeenidaja, teretama hakkasime siis kui ma talvel ükskord kurtsin, et kurk on haige ja jõle sant on olla ning palusin sooja teed, ning tal oli täpselt sama lugu. Tõele au andes ega ma teisi kodanikke seal ei teagi ;)

Gazzag

Ise olen ka saanud paar meili Gazzag teemal aga ma pole seal end registreerinud. Kopin ühest blogist leitud jutu Gazzagi kohta:

Gazzag on täpselt selline tavaline hale koopia Orkutist nagu näiteks Hi5. Põhjus, miks ma sellest üldse jutustan siin, on see, et sellised plagiaadsed lehed nagu Gazzag, ei peaks saama üldse mitte hulgim kasutajaid, kuna nad lihtsalt ei vääri. Jah, see on meie endi otsustada, kas see tutvumis-sõprade lehekülg on kasulik ja huvitav, aga siiski. Ma liitusin selle lehega mõneks päevaks isegi ja veendusin, et tegemist on tõeliselt haleda lehega. Kohe ükski asi ei meelita Orkutit maha jätma ja Gazzagile panustama. Kui aus olla, pole ühtegi sellist ketilehte ju tarvis. Aga Orkut siiski täidab mingeid eesmärke ja las ta siis juba olla. Esimeste üle kohut ei mõista.

Gazzag oli mõne päeva jooksul väga aeglane, ebamugav kasutada ning tõeliselt kole. Põhjus, miks mulle kutseid saadetakse, on selles, et seal on väga kaval nõks - annad neile oma google'i (Orkut) parooli ja kasutajanime ja nad saadavad ise (loe: spämmivad) su sõprade mailboksidesse kutsed. Selle mugava nipiga inimesed kaasa lähevadki ja nii mitmed kümned kutsed minu postkasti potsatavadki.

Õnneks on sel lehel ka link tänu millele saab enda profiili kustutada. Kuid õnnetuseks on see, et need kutsed jätkuvalt ründavad minu postkasti. Jah, need on mu enda sõbrad, kes mind sinna kutsuvad, kuid ma ei usu, et sõpruse kinnitamiseks on vaja olla sõber igal orkutilaadsel leheküljel. Ma ei pane siiski neid kutseid pahaks, aga ma usun, et nii mõnedki on kutse saatnud, kuna neid on nii kutsutud ja ega kõik nii mässumeelsed ka pole. Mina Gazzagisse oma nägu rohkem siiski ei näita ja leian, et see site ei vääri ka uusi liikmeid.

EDIT: lisatud vahepeal viide kaotsisolnud blogile, kust ma selle teksti leidsin

Sardimandid

Eile käisid meil mardisandid. 3 last, kes olid näo mustemaks värvinud, laulsid 2 laulu. Need olid ikka päris pikad laulud, mei mingit 8 rida ja vask, pikkus mahtus mõlemal samas Eurivisioonile nõutava 3min sisse ära. Lapsed said lahkudes kommi ja soovisid meile viljakuseõnne :))

Õhtul tuli Dr House ja see mees rocks. Sarkasmist läbiimbunud mees mulle meeldib, see on pool selle seriaali alustalast.

08 november 2006

Eile sulgesin Tallinki positsiooni, kahjumiks tuli 4600 eeku. Nimetagem seda koolirahaks, tuleb ikkagi targemaid investeerimisgurusid uskuda, kes enne IPO-t soovitasid seda mitte osta.

Õhtul oli klubi esimene ühisjooks sel sügisel. Umbes 12km läbimiseks kulus 1:06, täna jalad ei olegi valusad, kergelt väsinud vaid.

06 november 2006

kõik puhuvad, mina ka

Täna tööle sõites lülitasin kohe 4veo sisse, päris hästi seisis auto teepeal kuigu suvekad on all. Hommikul ma kindel ei olnud, kas spordikas käivitub üldse, ma ükspäev unustasin pagasniku tule sees põlema aga ilusti käivittus. Linnas toimus kiire autovahetus, ülehomme peaks enda auto taas tagasi saama, seniakaua sõidan taaskord ühe Avensisega. Esmamulje, nagu sellest tranduletist ikka, on postiivne, isegi 1,6l vabalthingav liigub erksalt linnavahel. peale seda sõitsin office suunas, Tehnika tänavalt keerasin paremale, Rohu tänavale (vist on ikka Rohu) ja kohe hoomasin, et toimub aktsioon: kõik puhuvad ehk vastupidavuse kontroll, kas jõuab ikka 5sek puhkuda politsei torru. Katse läbisin edukalt, tunnistati sõidukõlbulikuks, kahjuks ei antud meeneks seda toru kaasa. Lõunale täna kahjuks ei jõudnud, päevotsa pidi tööd tegema aga päris valmis ei jõudnud. Homme jätkan.

05 november 2006

Tegin seda

2 päeva järjest olen seda teinud. Vanus trügib vägisi peale ja selles eas ei viitsi seda iga päev teha nagunii, pealegi võib see vabalt ka ebatervislik olla, kõrge vererõhk, kiirenenud pulss jne. Kuigi pärast on mõnus higine olla, käid korra dushiall ja lõõgastud mõnuga. Täna tegin seda jälle, päris pikalt tuli välja, veidi üle tunni. Nüüd tulin just saunast. Mõnus on 2 päeva järjest jooksmas käia.

02 november 2006

Vanhoja sananlaskuja

Eile tuli selline meil:

Subject : Vanhoja sananlaskuja



* Lopussa on aika ihme, jos seisoo.
* Se mikä ei tapa, se vituttaa.
* Itseäni olen aina kiittänyt ja kiitosta on riittänyt.
* Happamia sanoi vihreä kettu rauhoittavista.
* Odottavan aika on yleensä alle tunti.
* Tili tuli, tili meni. Näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?
* Parempi pää täynnä, kun kymmenen oksalla.
* Ruoho ON vihreämpää aidan toisella puolella.
* Sen vie verottaja minkä kylvää.
* Niin makaa kun sattuu sammumaan.
* Tulin, näin ja koitin sormella.
* Laatta on heitetty.
* Ei naukku pahaa tee.
* Viina on viisaiden luoma.
* ABS miehen tiellä pitää.
* Omena anuksessa pitää homot loitolla.
* Itku pienestä kalusta.
* Kahden aina kalliimpi.
* Ken leikistä suuttuu, se ottakoon diapamin.
* Niin metsä vastaa kun hallusinaatiot haluaa.
* Lähti kuin svetlana ikkunaostoksilta vaasankadulla.
* Velka on veli otettaessa, veljenpoika sen maksaa, kun takauksen antoi.
* Valheella on lyhet jäljet, ellei käytä väärää passia.
* Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.
* Hölkkää, niin kuolet terveempänä.
* Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.
* Ihmiset ovat kuin viinit, huonot muuttuvat vanhoina happamiksi, hyvät tulevat vanhetessaan yhä paremmiksi.
* Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.
* Ihmisiä on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.
* Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.
* Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni.
* Kysyvä ei tieltä eksy, hän on jo eksynyt.
* Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman paljon -huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme.
* Miehiä on kahta eri tyyppiä. Niitä jotka pitävät kaikkia naisia pikkutyttöinä ja niitä jotka käyttäytyvät niin kuin nainen olisi heidän äitinsä.
* Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa.
* Mitä enemmän asioita tietää, sen enemmän tietää asioita, joita ei tiedä.
* Naiset pitävät hiljaisista miehistä, he luulevat heidän kuuntelevan.
* Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät.
* Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään.
* Pitäisi olla tikka. Saisi elantonsa takomalla päätään puuhun.
* Raha on ikuista, vain taskut vaihtuvat.
* Se viimeksi nauraa, joka hitaimmin ajattelee.

01 november 2006

Tapa, ruuter ja asjad

Eile ja täna käisin Tapal, mõlemal päeval sain läbimärjaks nigu hüljes. Et külmetõbi ei üllataks, manustasin profülaktilises mõttes konjakit peale kojujõudmist. Täna jõudsin enne tööpäeva lõppu koju...

Hommikul oli plaan õhtupoole jooksma minna aga kuna olin juba kodujõuds läbimärg ja külm pesitses kontides ning väljas oli kõike muud kui trenniilm, siis otsustasin täna mitte jooksma minna. Sellevõrra väiksem ületreenituse oht ka muidugi :)

Tänu preili Näu Näubergile õnnestub hea hinnaga Buffalo wifi ruuter osta. Veidi varun kannatust, asja peaks kätte saama paari nädala pärast.

oktoobri läbisõit

Oktoobri läbisõit oli Harju keskmine - 5300km, sellest umbes 250km Susuuka Viagraga.